Miehikkälän ja Virolahden kuntien läpi virtaava Virojoki on ensimmäinen Suomen puolella mereen laskeva jokemme. Vesistöalueen koko on 357 km2, josta järviä 3,8 %. Keskivirtaama on 4,2 m3/s. Pellot viettävät lähes koko joen pituudelta suoraan veteen, joten vesi on varsin humuspitoista. Tästä huolimatta joessa elää luontainen taimenkanta. Vesistöalueella on tosin useita taimenten vaellusta estävää ja melojaa hidastavaa patoa.

Virojoella kanssani meloivat Suomen Sotilas -aikakauslehden toimituspäällikkö Jaakko Puuperä sekä Helsingin maanpuolustuspiirin sotilasliikunta ja urheilu -toimialavastaava Raimo Korhonen. Maanpuolustuksellinen teema oli paikallaan, kuuluihan Virojoki oleellisena osana sotiemme aikana rakennettuun Salpa-linjaan. Huoltajina toimivat Tuija Puuperä ja Ulla Lundqvist. Tuija myös ikuisti lähtöhetken tapahtumat.

Kokoonnuimme edellisenä iltana Vaalimaan leirintäalueella suunnittelemaan ja pakkaamaan aloitusta varten. Sattumalta paikalle saapui toinenkin Tornioon suuntaava meloja, Mika Kalakoski, aktiivinen reserviläinen hänkin. Mika tosin aikoo meloa rantaviivaa pitkin ja olla perillä jo tämän vuoden juhannuksena. Totesimme yhdessä maailman olevan varsin pieni.

Aamulla 2.5.2002, ennen liikkeellelähtöä kävimme huoltajiemme Ullan ja Tuijan kanssa tutustumassa Jatulintarhaan lähellä lähtöpaikkaamme. Kohteelle oli tieltä opastus ja itse kohteella oli museoviraston laatima hieno opastaulu. Jatulintarhat ovat historiallisella ajalla tehtyjen kivikehien peräpohjalainen nimitys. Jatulit olivat muinaisten skandinaavisten tarujen jättiläisiä.

Virojoki soveltuu mainiosti päivän kestävän melontaretken kohteeksi. Itse lähdimme liikkeelle Miehikkälän puolelta Joenpolvesta aamukymmenen maissa ja Virojoen kylään merelle ehdimme iltakuudeksi. Keväällä joessa on vettä riittävästi melontaan, maisemat ovat vaihtelevia ja linnusto jokivarressa varsin monipuolista. Näimme useita kurkipariskuntia, töyhtöhyyppiä ja isokuoveja vain muutamia mainitakseni. Kilometrejä Virojoella minulle kertyi noin 30.

Erityisen mielenkiintoisia ovat jokivarren monet Salpalinjan rakenteet. Kylmälän kohdalla panssariesteet näkyvät joelle komeasti ja Säkäjärven jälkeen kannattaa kiinnittää huomiota settipatorakennelmiin. Näillä olisi tarvittaessa lähipellot saatettu veden valtaan.

Haluamme kiittää Vaalimaan leirintäalueen ihmisiä yösijan tarjoamisesta sekä Suomen Ladun paikallisyhdistystä Kaakon Latua yleisö- ja tiedotustilaisuuden järjestämisestä Virojoen kylän monitoimikentällä melontamme päätteeksi. Kymen Sanomat kertoi melontaseikkailun aloituksesta etusivullaan perjantaina 3. toukokuuta. Virolahden ja Miehikkälän alueen paikallislehti, Kaakonkulma, kirjoitti aiheesta 8. toukokuuta.