Melontaseikkailu eteni 4. toukokuuta Vehkajoella. Vehkajoki on noin 40 km pitkä. Vesistöalueen koko on 380 km2, josta järvien ala on 5,8 %. Joen keskivirtaama on 3,9 m3/s. Vesistöalueelta löytyy viisi kalojen vaelluksen estävää ja melojaa hidastavaa patoa; Töytärinkosken säännöstelypato, Myllykosken pato, Koivuniemenkosken pato, Luomajärven pato sekä Hurmajärven pato.

Lähdin liikkeelle Piutulanjärven eteläpuolelta Harjusta. Jokiuoma oli varsin ryteikköinen aina Piutulan- ja Mustajoen yhtymäkohtaan asti, josta varsinainen Vehkajoki alkaa. Joki soveltuu tästä eteenpäin hyvin melontaretkeilyyn Myllykylän padolle saakka. Mutkitteleva jokiuoma tarjoaa aina välillä vauhdikkaita koskia ainakin keväällä runsaan veden aikaan. Yhdessä näistä onnistuin kaatamaan kajakkinikin. Vehkajärvellä näin kevään ensimmäiset pääskyset sekä kuulin kaulushaikaran ääntelevän.

Myllykylässä kajakkia piti siirtää kahden padon ohitse ja Töytärissä vielä yhden. Loppumatka merelle ei Töytärinkoskea lukuun ottamatta tarjonnut paljoakaan mielenkiintoista koettavaa. Linnustoltaan rikas Kirkkojärvikään ei näyttäytynyt joelle kunnolla. Matkaa Harjusta merelle minulle kertyi noin 25 km. Melontaseikkailun kokonaiskilometrimäärä on nyt 70.