Porvoonjoki on varsin suurehko ja sameahko jokityyppinen vesistö. Valuma-alueen koko on 1273 km2, josta järviä on vain 1,3 %. Joen koko pituus on 143 kilometriä ja keskivirtaama 11,7 m3/s. Joen tilaa heikentää mm. maatalouden aiheuttama hajakuormitus sekä Lahden, Nastolan ja Hollolan jätevedet. Veden laatu on kuitenkin huomattavasti kohentunut takavuosista ja esim. maatalouden kuormitusta on saatu vähenemään suojavyöhykkeillä.

Aloitin perjantai-iltana 31. toukokuuta Lahdesta ja meloin Orimattilan, Pukkilan ja Askolan kautta Porvoon vanhaan kaupunkiin. Matkaa kertyi vajaat 90 km ja Porvoonjoen jälkeen melontaseikkailun kokonaiskilometrimäärä on 380. Sunnuntaina 2. kesäkuuta noustessani maihin Porvoossa, tykkilaiturin kupeessa, oli ilma mitä kesäisin. Pitkin jokivartta olin nähnyt ihmisiä uimassa ja mattopyykillä. Koko maahan oli julistettu metsäpalovaroitus ja pitkään jatkunut kuivuus näkyi alhaisena veden pinnan korkeutena myös Porvoonjoessa. Virtaamakin oli enää kuulemma kuutisen kuutiota sekunnissa.

Porvoonjoki oli melomistani joista ensimmäinen, jossa on koko matkalla opasteet melojille. Tauko- ja ohituspaikat on merkitty asianmukaisesti maastoon. Hiirkoskella tosin epäilin merkitsijöiden itsensä koskaan kokeilleen kanootin siirtämistä maitse kosken ohitse. Kajakkini on varsin kapea ja sulavalinjainen mutta tiheässä ryteikössä sekin osoittautui välillä toivottaman leveäksi. Erityisen kiitoksen ansaitsevat kuitenkin hienot ilmavalokuvilla varustetut taulut jokivarren historiasta.

Porvoonjokilaakso muodostaa valtakunnallisestikin merkittävän maisemakokonaisuuden. Maaseutu on hyvin hoidettua ja rakennus- ja asutuskulttuuri vanhaa. Merkkejä asutuksesta on runsaasti aina kivikaudelta asti. Monet myllyt ovat jauhaneet viljaa ainakin 1500-luvulta saakka. Askolan Korttian hiidenkirnualue lienee eittämättä jokivarren vaikuttavin luonnonmuistomerkki. Iloiseksi yllätykseksi kuulin peräti neljästi jo välillä erittäin harvinaiseksi käyneen ruisrääkän kuivan rätisevää "laulua."

Iltalehden toimittaja ja valokuvaaja kävivät jututtamassa minua Askolan hiidenkirnuilla lauantaina 1. kesäkuuta, artikkeli ilmestyi viikonlopun viikkolehti -liitteessä lauantaina 12. heinäkuuta. Uusimaa-lehden toimittaja oli minua Porvoossa vastassa sunnuntaina 2. kesäkuuta ja juttu ilmestyi Uusimaa -lehdessä maanantaina 3. kesäkuuta.

Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys on julkaissut keväällä 2003 hienon esitteen "Porvoonjoki - melontareitti, kalastus ja muu virkistyskäyttö". Esitteestä käy ilmi hyvät aloitus- ja taukopaikat, jokivarren palvelut sekä kosket ja maitse ohitettavat paikat. Porvoonjoen kansallismaisema ja itse joki ovat saaneet arvoisensa esitteen. (lisätty 24.6.2003)

Meloimme Porvoonjoella kolmen kanootin voimin 14.-16.5.2004. Lähdimme liikkeelle Hollolasta ja lopetimme Askolaan. Porvoonjoki-esitteen kuvaus Tönnönkosken ohituksesta herätti meissä hieman kummastusta. Tie, jota pitkin kanootit kehoitetaan viemään rantaan, vie suoraan kesämökin pihalle. Ohitus maitse on pitkä ja vaatii kanoottikärryt. Kosket Tönnön myllyn jälkeen ovat taitavilta melojilta laskettavissa, eikä niitä välttämättä kannata sivuuttaa maitse.

Laskimme Kissakosken vaikka esitteen mukaan se ei olisi laskettavissa. Myllykosken laskeminen vaatii jo hieman taitoa ja Syvänojankosken laskeminen taidon lisäksi myös hieman tuuria. Kosket ovat kivisiä eikä niihin ole menemistä lasikuitukalustolla eikä kölillisellä avokanootilla. Jokaisen melojan pitää tarkistaa kosket maitse ennen niiden laskemista ja punnita omat taitonsa. Uhkarohkeaksi ei pidä heittäytyä. Kirjoitan myöhemmin Retki-lehteen Porvoonjoesta melontaretkikohde-esittelyn. Sivun kuvat on minun ja Jan-Erik Tarpilan ottamia (lisätty 20.5.2004).

Porvoonjoesta kirjoittamani melontaretkikohde-esittely "Kulttuurivirta" ilmestyi Retki-lehden numerossa 2/05 (lisätty 24.3.2005).

...Porvoonjoesta kirjoittamani artikkeli ilmestyi myös Latu ja Polku -lehden numerossa 4/05 (lisätty 31.7.2005).