Aloitin Mustijoen melomisen perjantai-iltana 7. kesäkuuta Mäntsälän urheilukentän kupeelta. Mustijoen reitti vie Mäntsälän ja Pornaisten kautta Porvooseen ja pituutta sille tulee n. 50 km. Lopetin melonnan seuraavana iltapäivänä jokisuulle, Brasaksen voimalaitokselle. Yöni vietin Nummisen kylän läpi kohinalla virtaavan kosken alapuolella.

Mäntsälän halki virratessaan joen nimi on vielä Mäntsälänjoki. Yhtyessään Mäntsälän taajaman eteläpuolella Hirvihaaranjoen kanssa saa varsinainen Mustijoki alkunsa. Mäntsälänjoella olisi kaikki edellytykset kaupunkilaisille loistavaksi lähiluontokohteeksi, jos se ei vain olisi niin siivottomassa kunnossa. Mitä kaikkea ihminen keksiikään jokeen kipata olutpullojen lisäksi. Paikallisille luontoihmisille Mäntsälänjoen siivoaminen olisi oiva ympäristötalkoiden kohde.

Mustijoen melontareitin pitäisi olla merkitty maastoon mutta joella totuus on toinen. Opasteita on vain satunnaisesti ja nekin ovat pahasti puutteellisia. Ensimmäistäkään tauko- tai yöpymispaikkaopastetta en reitiltä tavannut. Mäntsälän puolella opasteet ovat joutuneet kaiken lisäksi vandalismin kohteeksi. Nykykunnossaan onkin reitti päässyt pahasti rapistumaan ja vaatisi pikaista kunnostamista.

Mustijoki on tyypillinen uusmaalainen virta, jonka maisemat vaihtelevat peltoaukeista pieniin koskiin ja kultturelleihin maalaismaisemiin. Suorastaan upeat olivat jokivarren maisemat Treksilän kartanon hyvin hoidetuilla mailla. Kuivan alkukesän takia oli vesi Mustijoessakin todella vähissä ja moni koski pitikin joko kiertää tai kahlata läpi.

Jokivarren koskipaikoissa oli huomattavan paljon simpukankuoria - ilmeisesti piisamien jäljiltä - ja kesän ensimmäinen paarma kävi kajakkini vieressä näyttäytymässä. Neidonkorentojen soidintanssia sain seurata useampaankin eri otteeseen ja sirkat ovat aloittaneet niityillä oman konserttinsa.

Mustijoen Tyysterinkoskessa toimi voimalaitos vuodesta 1913 1960-luvulle. Treksikän Vesivoima Oy on rakentamassa koskessa olleen säännöstelypadon kohdalle uutta voimalaitosta. Uudenmaan ympäristökeskuksen mukaan yhtiö ei ole kuitenkaan noudattanut lupaehtoja. Patolinja on eri paikassa ja veden pinnan vaihteluväli ylittää sallitun 40 senttiä. Ranta-asukkaiden mukaan joen käyttäminen kulkureittinä on tällä hetkellä jopa vaarallista. (lisätty 14.2.2004)

Meloimme kahden kanoottikunnan voimin Hirvihaaranjoella 17. - 18.11.2007. Lähdimme liikkeelle Oitintien sillalta ja lopetimme Hirvihaaran kartanolle. Aamulla oli pieni pakkanen ja päivällä mitä upein auringon paiste. Joessa riitti hyvin vettä mutta suurin osa matalista pohjapadoista piti sivuuttaa maitse (lisätty 27.11.2007).