Sipoonlahteen laskeva Sipoonjoki on hyvin savipitoinen vesistö. Osin tämä huomattava saven huuhtoutuminen - varsinkin pääuomassa -johtuu maaperästä, mutta myös runsaasta maanviljelyksestä, jota esiintyy etenkin pääuoman varrella. Koko vesistössä on vain muutama järvi.

Sipoonjokeen yhtyy joukko pieniä lähdepitoisia sivupuroja, joista merkittävin on Hindsbyn Byabäcken. Byabäckenissä elää oma taimenkanta. Lisäksi siinä on tavattu seipiä, kolmipiikkiä, satunnaisesti nahkiaista sekä pikkunahkiaista. Sipoonjoessa elävän taimenen takia koko vesistöalue kuuluu Naturaan.

Aloitin melonnan Sipoon keskustaajamasta Nikkilästä, tien nro 1494 varresta. Alku Brobölen padolle saakka oli melomista tyypillisessä itä-uusmaalaisessa peltomaisemassa. Padon jälkeen joki sukelsi varsinaiseen viidakkoon ja melonnan luonne muuttui täysin. Seurasi reilu tunti etenemistä kapeassa ja matalassa jokiuomassa välillä kahlaten ja kaatuneita puurunkoja ylittäen. Mutta vaiva kannatti!

Mustijoella näkemäni neidonkorentojen soidintanssi ei ollut vielä mitään verrattuna Sipoonjoen vastaavaan näytelmään. Missään muualla luonnonvesissä en myöskään ole päässyt seuraamaan taimenia näin läheltä. Matalissa sorakoissa uivat taimenet sykähdyttivät ja jokea reunustavassa tiheikössä mm. tiltaltit, kottaraiset ja satakielet pitivät omaa huumaavaa mekkalaansa.

Hindsbyn jälkeen jokiuoma leveni ja virtasi rauhallisesti aina Sipoonlahteen saakka. Eriknäsin tien päässä olevalle uimarannalle seikkailu oli helppo lopettaa. Matkaa Nikkilästä Eriknäsiin kertyi noin 15 km. Melontaseikkailun kokonaiskilometrimäärä on nyt 445.

Ullan kanssa kävimme vielä yhdessä tutustumassa Sibbesborgin muinaislinnaan. Perimätiedon mukaan linnan olisi perustanut Sibbe (Sigbiörn) niminen viikinki ja Sibben mukaan olisi koko Sipoo saanut nimensä. Tarinaa eivät kuitenkaan myöhemmät tutkimukset tue vaan linna on todennäköisesti perustettu Ruotsin valtakaudella 1300-luvulla osaksi Albrekt Mecklenburgilaisen linnoitusjärjelmää. Hieno ja tutustumisen arvoinen paikka joka tapauksessa.

Sipoon Sanomien toimittaja kävi haastattelemassa Ullaa ja Eerikkiä Eriknäsissä. Artikkeli ilmestyi 13.6.2002.