Laskettuani Espoonjoen mereen, ylitin Espoonlahden ja lähdin nousemaan Mankinjokea ylävirtaan. Espoon- ja Mankinjoet muodostavatkin etelärannikollamme ainutlaatuisen jokiparin. Jokisuistoilla on välimatkaa ainoastaan kilometrin verran, joten toisen joen laskettuaan voi toista helposti lähteä nousemaan ylävirtaan. Mankinjokea pääsee hyvin nousemaan mereltä aina Kuninkaankartanolle saakka.

Espoossa ei olla edes oivallettu Espoon- ja Mankinjokien arvoa hienoina virkistys- ja lähiluontokohteina. Missä muualla yhdistyy merellinen luonto ja kahden joen tarjoamat retkeilymahdollisuudet näin hienolla tavalla? Oman lisänsä seikkailuun tuo historiallinen näkökulma. Kuulostaahan se komealta, kun voi kertoa meloneensa Espoon keskiaikaiselta kivikirkolta Kuninkaankartanolle!

Espoon kaupungin pitäisi ehdottomasti siivota ja merkitä maastoon reitti Vanhalta kirkolta Kuninkaankartanolle. Reitin voisi nimetä vaikka "Kuninkaan melontareitiksi." Kuntalaisille se tarjoaisi hienon ja helposti saavutettavan virkistyskohteen ja hyvin suunnitellulla ja maastoon merkityllä reitillä olisi varmasti arvoa opetuskohteena yläaste- ja lukioikäisille koululaisille. Sen verran paljon reitille mahtuu sekä luontoa että historiaa.