Siuntionjoen vesistö on suhteellisen tyypillinen pieni ja sameahko uusmaalainen vesistö. Vesistöalueen pinta-ala on 483 km3 ja sijaitsee Siuntion, Vihdin, Kirkkonummen, Inkoon ja Lohjan kuntien alueella. Siuntionjoen vesistö kuuluu Natura-suojeluverkostoon. Useat vesistön järvet ovat melko pahasti rehevöityneitä ja kalasto muuttunut särkikalavoittoiseksi. Vesistön latvajärvi on rehevöitymisestä tunnettu Vihdin Nummelan Enäjärvi, joka on toiminut jo pidemmän aikaa merkittävänä järvenkunnostuksen mallikohteena.

Maisemiltaan Siuntionjoen laakso on todella upea! Väittäisinpä joen jopa tarjoavan yhden etelärannikkomme mielenkiintoisimmista melontaretkikohteista. Retkeilijää, jota melomisen lisäksi kiinnostavat ympäröivä luonto ja kulttuuri, Siuntiojoki kiinnostaa aivan varmasti. Maisemaa hallitsevat jyrkät kalliorinteet ja monien kallioiden lailta löytyy muinaisia hautaröykkiöitä. Jokilaaksossa on myös peräti kolme keskiaikaista kartanolinnaa joista Sjundby sivuutetaan aivan vierestä.

Joki onkin upeimmillaan ehkä juuri Sjundbyn kohdilla, missä jokivarren komeat rantalehdot on suojeltu. Siuntionjoella onnistuin näkemään myös kesän ensimmäiset harmaahaikarani. Ja näitä oli useita. Retkeni lopetin merelle Siuntion kunnan ylläpitämälle hienolle uimarannalle.

Hieman minua jäi harmittamaan, että lähdin liikkeelle Siuntion kirkolta enkä Karhujärveltä, kuten aikomukseni alunperin oli. Saamani tiedot vedenpinnan korkeudesta olivat ristiriitaisia ja ilmeisesti joki olisi ollut melottavissa huomattavasti ylempää. Siuntionjoelle joudunkin lähtemään myöhemmin syksyllä uudelleen, kun sateet nostavat jälleen veden pintaa joessa.

Palasin Siuntionjoelle yhdessä Heikki Syrjäsen kanssa lauantaina 5. lokakuuta. Heikki on Espoon ja Porkkalan Saaristoluontokillasta ja lähti retkiseurakseni tälle "ensilumimelonnalle." Matkaa taitoimme, tavoistani poiketen, avokanootilla.

Lumi oli yön ja aamun aikana peittänyt maan ja vesi oli paikoitellen hyhmässä. Lähdimme liikkeelle Karhujärveltä ja lopetimme retkemme Siuntion kirkolle. Vesi tosin oli vielä alempana mitä se oli heinäkuussa ja koskipaikat jouduimme ohittamaan kanoottiamme uittaen ja puroksi muuttuneen joen pohjaa kahlaten. Siuntionjoen "kanjonin" kosket jäivät siis tälläkin kertaa valloittamatta. Ruskan värjäämät puut, ensilumi ja tumma vesi loivat kuitenkin puitteet hienolle retkelle. (lisätty 7.10.2002)

Meloja-lehden numerossa 5/02 oli Eerikin kirjoittama artikkeli "Komea ruskaretki päätti Eerikin ensimmäisen jokikesän"

Siuntion kylpylän ja Siuntion kunnan yhteisenä hankkeena valmistui keväällä 2003 kulttuurikohteisiin painottuva pyöräily- ja melontakartta. Kartan avulla retkimeloja voi hyvin taittaa taivalta Siuntion vanhalta kirkolta merelle asti. Pienistä puutteista huolimatta on kartta tervetullut kultturia harrastaville retkimelojille. Karttaa on saatavilla 2 euron hintaan Siuntion kylpylästä tai kunnantoimistosta ja kirjastosta. (lisätty 24.8.2003)

Pekka Sorjonen & kumppanit yrittivät meloa Pitkäperjantaina Siuntionjoen kanjonin Myllykylästä Lapinkylän tielle. Vesitilanne olisi ollut melomiseen mitä parhain, mutta jokiuomassa oli kaatuneita runkoja, joita piti parhaissa koskipaikoissa ohittaa maitse (lisätty 16.4.2006).