Ingarskilanjoki pääsi valtakunnallisiin otsikoihin Mauno Koiviston ollessa presidenttinä. Koivistoilla oli kesäasunto jokivarressa ja nämä olivat yhtenä vesialueen osakkaana antaneet lupansa joen ruoppaamiseen. Uomaa tuli syventää tulvasuojelun nimissä. Tästä taas eivät pitäneet kalatalousihmiset eivätkä luonnonsuojelijat. Ingarskilanjoessa elää nimittäin alkuperäinen meritaimenkanta.

Luulin jo tähän mennessä nähneeni paljon neidonkorentoja mutta Ingarskilanjoella meloessani niitä vasta olikin! Välillä pääsin melomaan kirjaimellisesti keskelle soidintansseja. Linnuilla sen sijaan kevään ja alkukesän huuma alkaa olla ohitse. Ei ole liverrys enää jokivarressa entisensä. Ainoastaan rytikerttunen jaksoi vielä laulullaan ympäristöään sulostuttaa. Lintujen laulun puutteen korvaa kuitenkin kukkaloisto jokivarren penkoilla ja rantaniityillä. Kukkien melontaretkeilijälle tarjoama väriloisto ja tuoksu suorastaan huumaavat!

Edellispäivien sateet eivät olleet nostaneet joessa tarpeeksi veden pintaa, jotta melomisen olisi voinut aloittaa tien nro 51 pohjoispuolelta. Näin ei melottavaa kertynyt montaakaan kilometriä. Ei Ingarskilanjoki silti melontakohteena aivan turha ole, vaikka se jatkossakin lienee arvokkaampi meritaimenen lisääntymisjokena kuin melojien retkikohteena. Joki on rannalla olleen kyltin mukaan rauhoitettu kalastukselta aina vuoden 2005 kesäkuun loppuun mutta jokirannan kukkaloistosta saa meloja nauttia täysin vapaasti.

Energiayhtiö Fortum myy Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle Inkoo Kopparnäsistä noin 550 hehtaaria maata ja 2000 hehtaarin vesialueet. Kopparnäs on valtaosiltaan rakentamatonta aluetta, joka on säilynyt luonnontilassa. Merenrantaa on mantereella seitsemisen ja saaristossa noin kahdeksan kilometriä. Alue on erinomaista virkistysaluetta hyvien liikenneyhteyksien päässä lähellä pääkaupunkiseutua. Ingarskilanjokea merelle melova voi päättää retkensä Kopparnäsin hienoille rantakallioille.

Imatran voima hankki Kopparnäsin ympäröivine saarineen 1960-luvulla ydinvoimalan tai muun suurvoimalan sijoituspaikaksi. Sen jälkeen siellä on tehty tuulivoima- ja energiapajututkimuksia, jotka nekin ovat loppuneet. Tuulivoimaloiden laitteet on jo purettu. Maastokartoissa tuulivoimalat saattavat kuitenkin kummitella vielä pitkäänkin. (lisätty 5.1.2003)