Mustionjoki saa alkunsa Lohjanjärvestä, Mustionkoskesta ja laskee Pohjanpitäjänlahteen. Joella on pituutta 25 km ja siinä on putouskorkeutta peräti 31 metriä. Tästä lähes kaikki on kuitenkin neljässä voimalaitoksessa. Vapaita koskia ei juurikaan enää ole jäljellä. Karjaanjoen vesistöalue on Uudenmaan suurin (2045 km²) ja siinä sijaitsevat myös Uudenmaan suurimmat järvet: Lohjanjärvi ja Hiidenvesi.

Viimeisenä jokena tänä kesänä oli vuorossa Mustionjoki. Lohjanjärveen kävin tutustumassa jo Erämelonnan SM-kisojen yhteydessä, joten melonnan saatoin hyvin aloittaa Mustiosta. Mustionoen ylittävän sillan (tie nro 186) kupeessa on mainio vesillelaskupaikka. Kun itse lähdin alavirtaan melomaan jäi huoltajanani toiminut Ulla tutustumaan Mustion kartanoon ja siellä pidettyihin antiikkimessuihin.

Mustion kartanoa vähemmän tunnettu historiallinen kohde lienee Junkarsborgin keskiaikainen linnanraunio Mustionjoen varrella. Niemeke, jolla linna sijaitsi, on aikoinaan ojanteella erotettu saareksi. Junkarsborgia on otaksuttu samaksi kuin vuonna 1395 mainittu Varcholm ja se on suojannut tärkeää vesireittiä Pohjanpitäjänlahdesta sisämaahan. Parhaiten muinaislinnaan pääseekin tutustumaan juuri vesitse ja itse en ainakaan voisi kuvitella idyllisempää taukopaikkaa.

Kauniita taukopaikkoja on Mustionjoen varrella toki muitakin. Karjaan keskusta on melojan silmin yhtä puistoa ja Bilnäsin ruukin ohitus maitse ei tunnu miltään kulttuurimaisemien keskellä kävellessä. Kun Bilnäsin ohitin oli sielläkin teemana antiikki ja kaunis kesälauantai oli houkutellut ihmisiä paikalle runsain mitoin.

Linnut eivät tänä kesänä enää paljoa laulele, poikaset pitää saattaa maailmalle ja lisäksi vesilinnuilla on sulkiminen käynnissä. Matkan varrella on kaksikin hienoa lintujärveä, Päsaträsket ja Kyrksjön, joista jälkimmäisen rantoja on suojeltukin linnustoa varten. Harmaahaikaroita pääsin jälleen Siuntionjoen tapaan seuraamaan ja hirven kanssa olimme hetken silmätysten. Taisin häiritä toista tämän päivämakuupaikalla. Matkaa Mustiosta Pohjanpitäjänlahteen minulle kertyi noin 25 kilometriä.

Iltalehdessä oli koko aukeaman artikkeli Melontaseikkailusta lauantaina 13. heinäkuuta ja Länsiväylässä sunnuntaina 14. heinäkuuta.

Vanjoki kuuluu Karjaanjoen vesistöön. Se laskee Karkkilan Pyhäjärvestä Hiidenveteen. Tutustuin jokeen yhdessä Esa Aaltosen kanssa melontaretkellä 3.-4.5. Lähdimme liikkeelle Karkkilan vedenpuhdistamolta ja lopetimme retken joen ylittävälle sillalle tielle nro 1224 Vihdistä Nummi-Pusulaan.

Karkkilassa Massakosken ja vedenpuhdistamon välinen vajaan parin kilometrin pätkä on luonnoltaan erittäin kaunis. Jokiuomassa on tehty kalataloudellisia kunnostustöitä ja vähällä vedellä se on erittäin kivinen laskea kanootilla. Tästä syystä vedenpuhdistamo soveltuu hyvin Vanjoella melontaretken lähtöpaikaksi. Kävimme kuitenkin jalkaisin tutustumassa ylävirran kauniiseen jokilaaksoon. Liikkeellä oli myös muutama perhokalastaja.

Vanjoki Karkkilasta Vanjärvelle on erittäin kaunis ja paikoittain jopa erämainen. Joki virtaa kaiken aikaa syvässä laaksossa eivätkä ihmisen aiheuttamat äänet juuri kuulu joelle. Evästauolla puolimatkassa Vanjärveä näimme suureksi hämmästykseksemme valkoselkätikan. Vaikka olimmekin lähteneet linnut mielessämme melomaan kohti Vanjärveä, niin emme silti arvanneet kohtaavamme suurimman kirjotikkamme kaltaista harvinaisuutta.

Vanjärvi on kansainvälisestikin arvokas lintukosteikko. Järven rannalla oleva lintutorni oli yksi 3.5. käydyn "Tornien taiston" tukikohdista. Itse meloimme joelta järvelle ja yövyimme pienessä saaressa erittäin kauniilla leiripaikalla. Saari oli todellinen luontoaarre. Sitä hallitsi vankka kuusikko ja olipa joukossa muutama todella komea kilpikaarnamäntykin. Maassa oli runsaasti lahopuuta ja pystyssä muutamia keloja. Toivottavasti saari ja sen luonto saavat kehittyä ihmisen siihen puuttumatta.

Vanjärvellä kevään lintuhavaintomme karttuivat koleasta ilmasta huolimatta usealla uudella bongauksella. Kahlaajat loistivat kuitenkin poissaolollaan. Tähän vaikutti luultavasti myöhäinen kevät. Järveltä lähtiessämme onnistuimme kuitenkin näkemään liejukanan.

Hiidenvesi oli vielä 4.5. jäässä joten jouduimme lopettamaan retkemme joelle ja sitä ylittävälle sillalle tielle nro 1224. Hiidenveden ollessa auki olisimme meloneet järvelle ja lopettaneet retkemme Hiidenpirtille. (Lisätty 4.5.2003)

Eerikkilän urheiluopiston kymmenes erä- ja luonto-opaskurssi teki ensimmäisen melontaretkensä Salovedelle 11. - 12.10.06. Olin retkellä Markku Kallaman kanssa toisena kouluttajana. Reittimme kulki Saloveden, Saarijärven, Jäljänjärven, Kolmperseen ja Keskiveden kautta Tämäkohtuun, jonka rannalla vietimme yön kolmessa tiipiissa. Seuraavaana päivänä jatkoimme Antiaisen ja Saukonpään kautta takaisin Jäljänjärvelle ja edelleen Salovedelle.

Nummi-Pusulan pohjoisosien osin erämaisilla pikkujärvillä saa tehtyä muutamalla helpolla maakannaksen ylityksellä parikin päivää kestävän melontaretken. Järviylängön maisema on hyvin karua ja myöhään syksyllä vesillä ei juuri ketään enää liiku. Alueen järvillä ei saa liikkua moottorikäyttöisillä veneillä, mikä lisää sen - huolimatta paikoitellen tiheästä mökkikannasta - erämaista luonnetta (lisätty 14.10.06).