Paimionjoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan suurin Saaristomereen laskeva joki. Valuma-alueen pinta-ala on 1 088 km² ja joen keskivirtaama 7,2 km³/s. Vesistöalueen järvisyys on pieni, avoimen vesialan ollessa vain 1,5 % pinta-alasta. Paimionjoen suurin sivuhaara, Tarvasjoki, liittyy Paimionjokeen Juvankoskella.

Paimionjoki virtaa Someron, Kosken, Marttilan, Tarvasjoen, Liedon sekä Paimion halki ja on suosittu melontareitti. Paimionjoen melottavissa olevalla jokireitillä on pituutta noin 110 km, mihin sisältyy joen latvaosan järviketju ja runsaan 70 km:n pituinen jokiosuus. Reitistä on laadittu opas, josta käy ilmi jokivarren ohitus- ja taukopaikat.

Ennen Paimionjoelle lähtöni vietimme yön Someron Pitkäjärvellä Kökkön lomamökeillä. Aamulla tilan vanhaemäntä kertoi alueen historiasta samalla kun seurasimme osittaista auringon pimennystä. Someron sanomien toimittaja saatteli minut Kökköstä Paimionjoen retkelle.

Somerolta Marttilaan seuraa historiallinen Hämeen Härkätie jokivartta. Pellot ulottuvat aivan jokirantaan ja asutusta on paljon. Marttilassa yövyimme isäni kanssa aivan jokivarressa sijaitsevassa hienossa Härkätien kievarissa.

Marttilasta Paimioon joki virtaa monin paikoin metsän ja hienojen rantaniittyjen keskellä. Asutusta jokivarressa on vain vähän. Kosket Askalan voimalaitoksen alapuolella olivat kuitenkin varsin vähävetisiä. Kaikki vesi pyritään saamaan voimalaitoksen yläpuoliseen patoaltaaseen.

Askolan voimalaitoksella tapasen Peimarin Latu ja Polku ry:n edustajan. Tämä oli järvellä melotuttamassa lapsia usealla avokanootilla. Juuri ennen kohtaamistamme olin ihastellut latuyhdistyksen hienoa laavua järven rannassa. www.s-netti.com/kokko

www.oxenroadinn.fi