Kokemäenjoen vesistöalue on Suomen neljänneksi suurin. Valuma-alueen kokonaispinta-ala on 27 046 km². Itse Kokemäenjoki on 121 kilometriä pitkä virta, joka ulottuu kahden maakunnan, Pirkanmaan ja Satakunnan alueelle. Se alkaa Vammalan Liekovedestä ja päättyy Poriin Selkämereen. Keskivirtaama joessa on 231 m³/s. Kokemäenjokeen laskee Loimijoki Huittisissa, Kauvatsanjoki Kokemäellä ja Harjunpäänjoki Porissa.

Kokemäenjoki on ennen ollut tärkeä reitti mereltä sisämaahan. Norjalaisen viikinkipäällikkö Olavi Haraldinpojan (sittemmin Kuningas Olavi Pyhä) otaksutaan yrittäneen vuonna 1008 tunkeutua sisämaahan juuri Kokemäenjokea pitkin mutta kärsineen suomalaisille tuhoisan tappion. Myöhemmin myös Birger Jaarlin arvellaan aloittaneen ristiretkensä Suomeen juuri Kokemänjokea pitkin. Vesistöalueella sijaitsee useita muinaislinnoja ja jokivarsi on aina ollut maamme tiheimmin asuttuja alueita.

Kokemäenjokea mainostetaan seutukunnalla hienona vesiretkeilykohteena. Tämä ei ikävä kyllä näy juuri millään tavalla itse jokivarressa. Melojille ei ole minkäänlaisia opasteita. Erityisesti näitä kaipaisi isojen voimalaitosten ohituksissa. Metsähallitus voisi myös rakentaa jokivarteen Puurijärven - Isonsuon kansallispuiston opastuspisteen. Tämä ei mielestäni vaatisi kuin rantautumispaikan laitureineen, opastetaulun alueen luonnosta sekä jonkinlaisen laavun tai keittokatoksen. Nyt vesiretkeilijä ohittaa kansallispuiston tätä juuri noteeraamatta.

Aloitin retkeni Kokemäenjoelle Vammalasta ja päätin Ulvilaan. Välillä yövyin Ali-Ketolan maaseutumatkailutilalla. Kilometrejä minulle kertyi kahden päivän aikana noin 107.

Kokemäellä joki haarautuu useaan eri uomaan ja monilukuinen kaunis saaristo tekee joen erittäin sokkeloiseksi. Rannat ovat ikävä kyllä erittäin rakennettuja ja taukopaikan löytäminen on välillä vaikeaa.

Kokemäenjoki on mielestäni parhaimmillaan Harjavallan Lammaistenlahdelta alaspäin. Viimeinen voimalaitos on takana ja joki virtaa lopun matkan merelle vapaana. Nakkilassa on kaksi vuolaana virtaavaa koskeakin. Rannat varsinkin Harjavallan Paratiisin alueella ovat jyrkät ja vankka puusto peittää jokirantoja. Asutusta aivan jokirannassa on vain vähän. Tähän vaikuttanee kyllä helposti sortuvat jokirannat. Itsekin näin muutaman aivan tuoreen sortuman. Jokeen kaatuneissa puissa oli vielä lehdet kiinni.

Vuolaana virtaava joki ja kova vastatuuli saivat aikaiseksi voimakkaan aallokon Nakkilan Arantilankoskelta alaspäin. Kyllästyin lopulta työlääseen matkantekoon ja lopetin retkeni Porin Aittaluodon sijaan Ulvilan vanhalle kirkolle.

Satakunnan Radion toimittaja saatteli minut aamulla 16.6. matkaan Ali-Ketolasta ja Radio Porin toimittaja soitteli kuulumiseni jokivarresta Harjavallasta. Sydän-Satakunnan toimittaja haastatteli minua Arantilankoskella ja Huittisten Sanomien toimittaja oli jo edellisenä päivänä yhyttänyt minut Karhiniemen sillalta.

Kiitämme yhdessä isäni ja poikani kanssa Ali-Ketolan tilan isäntäpariskuntaa yösijasta sekä ystävällisestä palvelusta. Vanha tila jossa yövyimme oli todella upea. Tilalta voi myös vuokrata kanootteja. Kokemäenjoki virtaa aivan tilan vieressä. www.maaseutukeskus.fi/satakunta/kala/ali-ketola/

Retkeilimme äitienpäiväviikonloppuna 13.-14.5.2006 Tammelan Turpoonjoella seitsemän kanoottikunnan voimin. Turpoonjoki on Kokemäenjoen vesistön latvavesiä ja Tammelasta voisi meloa vajaassa viikossa aina merelle Poriin asti. Tyydyimme tällä kertaa kuitenkin hieman lyhyempään retkeen.

Laskimme kanootit vesille Liesjärven kansallispuistossa Kopinlahden paikoitusalueella. Ennen kuin suuntasimme Liesjärveltä kohti Turpoonjokea, kävimme tutustumassa Korteniemen perinnetilaan. Yön vietimme Turpoon kylässä Kala-apaja -nimisen matkailuyrityksen viehättävässä riihikodassa. Lopetimme retkemme Kuivajärvellä Lounais-Hämeen Pirtin rantaan. Ennen kotimatkalle lähtöä nousimme vielä Saaren kansanpuiston Kaukolanharjulle ihailemaan upeaa kansallismaisemaa. (lisätty 14.5.2006).

Tammelassa ja Lopella sijaitsevat Melkutin-järvet ovat Kokemäenjoen vesistön latvajärviä. Meloimme näillä erittäin kirkasvetisillä harjujärvillä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kekriviikonlopulle sattunut sää oli yksi upeimmista melontailmoista mitä kohdalleni on koskaan osunut. Kertomus retkestä on luettavissa Helsingin Sanomien kotisivuilla osoitteessa www.hs.fi (lisätty 3.12.2006)

Kirjoittamani artikkeli äitienpäivämelonnasta Turpoonjoella ilmestyi Latu ja Polku -lehden numerossa 3-4/2007 (lisätty 17.8.2007).

Meloin kesäkuun alussa Liesjärveltä Turpoonjokea Kuivajärvelle yhdessä Helsingin Sanomien toimittajan ja valokuvaajan kanssa. Marko Jokelan kirjoittama artikkeli retkimelonnasta Tammelan järviylängöllä on luettavissa Helsingin Sanomien kotisivuilla (lisätty 17.8.2007).

Helvetinjärven kansallispuiston rotkojärvet Ruovedellä ovat Kokemäenjoen vesistön latvajärviä pohjoisella Pirkanmaalla. Meloimme Hannan kanssa järviketun päästä päähän toukokuun toisena viikonloppuna. Sää oli lämmin ja kuiva ja metsäpalovaroitus voimassa, joten ruuat jouduimme valmistamaan pelkästään retkikeittimellä. Koveron kaakkoisin lahdenpohja teki meihin erityisen vaikutuksen, mutta hienoja olivat myös Luoman ja Iso-Helvetinjärven väliset pienet erämaiset lammet ja järvet (lisätty 14.6.2008).