Merikarvianjoki on kolmas ja pohjoisin Karvianjoen vesistön kaikkiaan kolmesta mereen laskevasta joesta. Merikarvianjoki saa alkunsa Isojärvestä, joka on ns. bifurkaatiojärvi 35 m meren pinnan yläpuolella. Isojärvi jakaa vetensä kahtaalle Merikarvianjokeen ja Poosjokeen. Merikarvianjoella on pituutta 27 km ja jokiuoma on perattu lähes koko matkaltaan. Joki virtaa Siikaisten ja Merikarvian kuntien alueella.

Merikarvianjoki on osa suosittua Karvianjoen vesistöalueen melontaretkeilyreitistöä. Alueella on myös useita patikointi- ja pyöräilyreittejä. Jokivarren laavu- ja tulipaikat palvelevat useita eri käyttäjäryhmiä. Reitistöstä on saatavilla esite ja kartta. Internetissä alueen melonta- ja retkeilyreitteihin voi tutustua osoitteessa www.reitti.org

Erityisen kuuluisa Merikarvianjoki on kalastuskohteena. Jokeen nousee runsaasti meritaimenta ja jopa merilohta. Joesta pyydetään myös paljon rysillä nahkiaisia sekä lippoamalla kuoretta. Tietoa joen kalastusmahdollisuuksista saa Internetissä osoitteessa: www.merikarvia.fi/merikarvianjoki

Aloitin retkeni Merikarvianjoelle Lankoskelta. Lankoskella on kaunis, kuusikkovaltainen koskenreunuslehto, jonka kasvillisuus on erikoista ja osittain ainutlaatuista. Siellä on esim. pähkinäpensaan, vaahteran ja sinivuokon pohjoisraja länsirannikolla.

Alun erittäin vauhdikkaan Lankosken jälkeen joki rauhoittuu huomattavasti. Matkalla Merikarvialle on tosin useita pieniä ja osin vauhdikkaitakin koskia. Lopetin retkeni Merikarvialle Sahakosken alapuolella olevalle rantautumispaikalle. Kilometrejä Merikarvianjoella minulle kertyi noin 18.

Merikarvian lehden toimittaja oli minua vastassa Sahakosken rantaumispaikalla. Paikalliset kalastajat esittelivät minulle ja isälleni ystävällisesti alueen kalapaikkoja.