Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa. Latva- ja sivujokineen se virtaa Kuusamon, Posion, Ranuan, Suomussalmen, Taivalkosken, Pudasjärven, Yli-Iin ja Iin kuntien alueilla. Valuma-alueen kokonaispinta-ala on 14 191 km² ja joen keskivirtaama 174 m³/s. Pääuoman kokonaispituus on 340 km ja korkeusero latvaosien ja merenpinnan välillä 250 m. Järvisyysprosentti vesistöalueella on 5,7 %. Suurimpia sivujokia ovat Iijoen alajuoksulta lukien Siuruanjoki, Livojoki, Korpijoki ja Kostonjoki.

Iijoki on menneinä aikoina toiminut merkittävänä puutavaran kuljetusreittinä ja sen koskia on perattu voimakkaasti. Uittoperinne loppui Iijoella vasta vuonna 1988. Uiton loppumisen jälkeen koskien kunnostus aloitettiin heti ja kunnostusten jälkeen koskiala on kasvanut 90 %:iin ennen perkauksia vallinneesta tilanteesta. Iijoen siirtyminen voimatalouskäyttöön tapahtui vuonna 1956. Joen alaosa on rakennettu 70 km:n matkalta ja joessa on viisi voimalaitosta. Vesistön keski- ja yläosat on suojeltu koskiensuojelulailla.

Vuodesta 1982 lähtien järjestetty Iijokisoutu on viisi päivää kestävä perinteikäs soutu- ja melontatapahtuma. Päivittäiset soutumatkat vaihtelevat 30 - 40:n kilometrin välillä. Matkaa kertyy Taivalkoskelta Pudasjärvelle 160 kilometriä. Lisätietoja Iijokisoudusta osoitteessa http://www.kirjastovirma.net/pudasjarvi/retkeily/iijokisoutu.html

Taivalkosken Jokijärven kylässä vietimme taukopäivän upeassa Saijan Lomakartanossa ennen kuin lähdin melomaan Iijokea Perämerelle. Kiitän yösijasta ja erittäin ystävällisestä palvelusta Saijan isäntäpariskuntaa Helenaa ja Askoa. Saijan rannalla laavussa isäni keitti kesän ensimmäisen ahvenkeiton. Lisätietoja kirjailija Kalle Päätalon lapsuudenkodin naapurissa sijaitsevan lomakartanon palveluista osoitteessa http://www.saija.fi

Laskin kajakkini vesille Jokijärveltä Saijan Lomakartanon rannasta. Samasta paikasta alkaa myös Iijokisoutu. En harmikseni päässyt joelle soututapahtuman aikaan, mutta halusin kuitenkin edetä samaa tahtia ja yöpyä samoissa yöpymispaikoissa, kun soututapahtuman osallistujatkin.

Ensimmäinen päivä Saijasta Taivalkosken kirkolle oli uskomattoman upea. Heti ensimmäiseksi rantauduin Kirkkosaaren rantaan ja kävin ihmettelemässä 1800-luvun alkupuolen hautakiviä. Iijärven luusuan komeilla harjusaarilla on asuttu jo 7000 vuotta sitten. Tuolloisilla taivalkoskelaisilla ei ollut pitkä matka merelle. Iijoen suisto kun sijaitsi Jurmunkoskien alapuolella.

Iijoen yläjuoksulla maisemat ovat erämaiset ja kosket mukavia laskea. Upeiden harjujen kupeissa on tiheään hienoja rantautumis- ja taukopaikkoja. Muita melojia en nähnyt mutta kalastajia sitäkin enemmän. Muutamat heistä tosin olivat leppoisasti liikkeellä avokanootilla. Ensimmäisen päivän lopetin Taivalkosken kirkolla Putaanmutkaan ja yövyimme Mikon ja Elielin kanssa teltoissa koskimelontakeskuksen pihalla.

Toisena päivänä meloin Taivalkoskelta Parviaisen kylään. Iijoki saa Kostonjoesta hieman lisävoimaa ja virtaa eteenpäin jo huomattavasti leveämpänä. Maisemat ovat yhä erittäin komeat ja varsinkin Jurmunlampi teki minuun suuren vaikutuksen. Parviaisen kylässä saunoimme hienossa telttasaunassa ja saimme nauttia erittäin ystävällisten ihmisten vieraanvaraisuudesta. Kiitos mukavasta illasta Markulle ja Hannulle perheineen.

Kolmantena päivän sivuutin hienot Yli-Kurjen ja Kurjen kylät sekä kävin tutustumassa melontareitin varrella varsin harvinaiseen autiotupaan. Metsähallituksen huoltama kämppä oli siisti mutta todella upea vasta olikin Kurjen kyläkoulun laavu, jonka vieressä vietimme teltoissa seuraavan yön. Seuraavana päivänä meloin Pudasjärvelle Sorosenrantaan ja pistäydyin matkalla tervehtimässä ystävääni Saulia tämän kotirannassa. Jatkaessani matkaa Sorosenrannasta seurasi Koillissanomien toimittaja lähtöpuuhiani.

Melontaretkikohteena Iijoki on parhaimmillaan latvavesiltä Kurjen kylälle. Tämän jälkeen joki levenee ja ympäröivä maasto madaltuu. Kipinän Vuormaskosken jälkeen on enää muutama pienempi koski, joiden jälkeen joutuu sivuuttamaan kaikkiaan viisi voimalaitosta ennen merta. Kahden viimeisen päivän aikana ei Kierikin kivikautista kylää lukuun ottamatta jokivarrella paljoa enää nähtävää ollut.

Hymy-lehden toimittaja ja kuvaaja kävivät Kipinässä jututtamassa minua. Lähdettyäni Kipinästä Mikko ja Eliel suuntasivat auton kohti Iin rautatieasemaa. Isä ja poika olivat suorittaneet osuutensa huoltajinani ja tästä eteenpäin kesän loppuun puolisoni Mikaela jatkaa huoltajanani. Tapasimme Mikaelan kanssa Pahkakosken voimalaitoksella, josta jatkoimme autolla ensimmäiseen yöpymispaikkaamme Kierikkikeskukseen.

Iijoen pohjoisrannalle rakennettu Kierikkikeskus ja Kivikauden kylä sijaitsevat keskellä laajaa kivikautista asuinaluetta, jossa on eletty jo viisi tuhatta vuotta sitten. Lisätietoja Kierikkikeskuksen palveluista osoitteessa http://www.kierikki.fi Melontaretki Iijoella kannattaa ehdottomasti lopettaa tutustumisella Kierikkikeskuksen hienoon näyttelyyn ja kivikauden kylään. Kiitän Kierikkikeskuksen emäntää Annea opastuksesta ja erittäin lämpimästä vastaanotosta.