Simojoen vesistöalue sijaitsee Lapin läänin eteläosassa, pääasiassa Ranuan ja Simon kuntien alueella. Vesistöalueen pinta-ala on 3 160 km2 ja järvisyys 5,7 %. Simojoki on yksi harvoja patoamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Erämaiselta Simojärveltä Perämereen virtaavalla Simojoella on pituutta 193 km ja putouskorkeutta 176 m. Tornionjoen ohella Simojoki on ainoita Itämereen laskevia luonnonvaraisia lohijokia. Simojoen vesistö on suojeltu koskiensuojelulailla voimalaitosrakentamiselta.

Simojoki on suosittu kalastus- ja melontaretkikohde. Koskia ja nivoja Simojoessa on toista sataa, joista melonnallisesti vaativimmat ovat joen alajuoksulla. Lisätietoja Simojoesta osoitteessa www.simojoki.com Sivuilta löytyy melojille reittiselostus koskiluokituksineen. Reittiselostuksen tiedot ovat tosin osittain pahasti vanhentuneita.

Lähdin liikkeelle Ranualta Kultukantien vesillelaskupaikalta ja meloin Toljan vesillelaskupaikalle. Viimeiset kilometrit meloimme yhdessä Mikaelan kanssa, joka oli tullut minua vastaan. Koskissa oli mukavasti vettä ja maisemaa hallitsivat lähinnä erämaiset suot. Asutusta ei paljoa jokivarressa ollut. Alkutaipaleella ohitin kaksi Metsähallituksen laavua, joista Saarikosken laavulla ei ikävä kyllä ollut ensinkään puita. Seuraava leiriytymis- ja tulipaikka näiden kahden laavun jälkeen löytyykin sitten vasta noin kahdeksankymmenen kilometrin päästä! Tämä on aivan liian pitkä välimatka joella, jota mainostetaan esitteissä erinomaisena melontaretkikohteena.

Toljasta meloin Raiskioon. Maisemat Toljankoskella ja Saarijärvellä olivat erämaisen kauniit. Hieno oli myös Huhtasaaren vanha hautausmaa. Jostain kumman syystä Luusuansaaren pohjapatoja ei mainita reittiselosteessa ensinkään. Minulla oli niistä kuitenkin tieto Suomen melontaopas -kirjasta. Huhtasaaren ja Raiskion välisellä koskiosuudella oli menossa ennallistamistyöt. Kaivinkone siirteli kiviä koskissa ja laskureitit saattavat kunnostustöiden jälkeen hieman muuttua.

Kolmas päivä meni meloessa Raiskiosta Yli-Kärppään ja Lapin Radion toimittaja kyseli kuulumisiani suorassa lähetyksessä. Reittiselosteessa mainittua Leppiahon lossia ei enää ole ja Kupusenkoskelta löytyy laavu, jota selosteessa ei ole mainittu ensinkään. Yli-Kärpan Linnasuvannon laavua ei myöskään mainita reittiselosteessa. Mikaela meloi minua taas vastaan ja laavulle rantauduimme rinnakkain.

Seuraavana päivänä Ala-Sankakoskella ohitin 130 km melottuani ensimmäisen laavun, joka oli asianmukaisesti merkitty joelle päin. Reittiselosteessa mainittua Mirkun kioskia ei enää ole. Alaniemessä sen sijaan on uusi kioski lähellä vesillelaskupaikan laavua. Kauppaa ja postia ei Alaniemessä enää ole eikä luontokeskuksen ovetkaan avaudu kuin tilauksesta. Alaniemen siistillä laavulla yövyimme kaksi yötä ja kävimme välipäivänä patikoimassa Martimoaavan soidensuojelualueella.

Viidentenä ja viimeisenä päivänä meloin Alaniemestä Simoon, jossa rantauduin Lapin Rinki Campingin rantaan. Viimeinen taival sujui vauhdikkaasti. Koskia oli paljon mutta ne eivät ole liian vaikeita laskea retkikalustolla. Maisemat koskien rannoilla olivat kauniita vaikka asutusta alajuoksulla on tuhkatiheään. Myös kalastajia oli jokivarressa paljon lohta yrittämässä.

Simojoella minulle kertyi kilometrejä 178. Melontaseikkailuni kokonaiskilometrimäärä on nyt ennen Lapin suuria jokia 3372. Kiitän Lapin Rinki Campingin isäntää yösijasta ja erittäin mukavasta juttutuokiosta. Simojokivarressa sijaitsevan viehättävän leirintäalueen palveluista lisätietoa osoitteessa www.lapland.ws/Lapinrinki/