Minulta vei kaikkiaan neljä kesää Suomen mereen laskevien jokien melomisessa. Pitkään kestäneen projektin loppumetreillä tuntuikin todella hienolta ajaa Tornionjokea seuraavaa Kilpisjärven tietä ylöspäin tietoisena, että vieressä virtaa koitoksistani viimeinen. Sukuni on asunut väylän varrella yhdeksän sukupolven ajan ja myös tästä syystä Suomen ja Ruotsin välinen rajajoki oli hieno huipennus melontaprojektilleni. Aikomukseni oli alunperin meloa koko jokireitti Könkämäeno - Muonionjoki - Tornionjoki, mutta aikataulusyistä jouduin tyytymään pelkästään itse pääuoman, eli Suomen puoleisen Tornionjoen laskemiseen.

Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta Perämerelle on 180 km ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 m. Tornionjoen keskivirtaama alajuoksulla, Karungissa, on ollut vuosina 1961 - 1990 yli 350 m3/s. Tornionjoen vesistö on Ruotsin Kalixjoen ohella ainoa EU:n säännöstelemätön suuri (keskivirtaama yli 350 m3/s) jokivesistö.

Tornionjoki on erittäin arvokas vaelluskalajoki. Suomessa on Tornionjoen lisäksi enää Simojoessa luonnonvaraisesti lisääntyvä Itämeren lohikanta. Tornionjokeen nousee lohen lisäksi kutemaan myös meritaimenta ja vaellussiikaa. Tärkeitä saaliskaloja ovat edellisten lisäksi hauki, harjus ja ahven. Kalastusmatkailu ja siihen liittyvät palvelut ovatkin huomattavia elinkeinoja jokivarressa. Lisätietoja Tornionjoen kalastusmahdollisuuksista ja palveluista osoitteessa www.tornionjoki.fi

Pellon Tervaojalla saimme Mikaelan kanssa viettää sukulaisteni luona muutaman todella leppoisan taukopäivän. Ensimmäisen päivätaipaleen Lappeasta Tervaojalle meloin yksin, mutta tästä eteenpäin jatkoimme Mikaelan kanssa yhdessä. Ensimmäisenä päivänä meloimme hieman Pellon keskuksen ohi ja yövyimme Hirvaskosken siistillä laavulla. Ilma oli edelleen varsin lämmin mutta auringonpaiste oli saanut väistyä vesisateiden tieltä.

Hirvaskoskelta meloimme Kattilakoskelle ja yövyimme laavulla kosken rannalla. Seuraavana päivänä odotimme iltapäivään tuulen tyyntymistä ennen kuin jatkoimme matkaa. Tämä kannatti sillä saimme tehdä matkaa lähes tyynessä ja aurinkoisessa kelissä. Yöpymispaikka löytyi Ylitorniosta hienolta hiekkarannalta. Seuraavana päivänä laskimme Vuennonkosken, joka on ehdottomasti kovin koski mitä kumpikaan meistä on koskaan tullut kajakilla alas. Matkakosken sen sijaan sivuutimme suosiolla maitse.

Viimeinen yöpaikka löytyi pienestä saaresta ennen Kukkolankoskia. Kukkolankoskesta sivuutimme maitse ensimmäisen neloseksi luokitellut pätkän ja laskimme lopun kakkosen ja kolmosen. Niissäkin oli meille aivan riittävästi vauhtia. Tornioon saavuttuamme vedin muutaman kerran pitkään henkeä, ennen kuin nousin kajakista maihin. Minulla oli vihdoinkin neljä vuotta kestänyt urakka takana.

Tornionjoen sivujoki Naamijoki saa alkunsa Suomen suurimmalta suolta Teuravuomalta. Kolarin ja Pellon kuntien alueella virtaavalla Naamijoella on pituutta yli 80 kilometriä. Joelle on tehty kalataloudellinen kunnostus mutta se soveltuu silti varsin hyvin melontakohteeksi. Kosket ovat helppoja ja niitä on paljon. Ympärillä on laajoja metsä- ja suoerämaita ja asutusta vain harvakseltaan. Jokivarressa on myös joitakin rantautumis- ja tulipaikkoja.

Syksyllä 2006 vesi oli Naamijoessa, kuten kaikkialla muuallakin Suomessa, erittäin matalalla. Meloin isäni kanssa jokea Koivumaan kylältä kymmenisen kilometriä alavirtaan Talarin Loman erämaamökille. Veden vähyydestä huolimatta jouduimme ainoastaan muutamassa kohdassa hieman uittamaan kanoottia. Harjuksia emme joen koskilta onnistuneet narraamaan, mutta pari haukea sentään saimme suvantotaipaleilta.

Talarin Loman isäntä Lasse Rundgren vuokraa lohensoutuveneiden lisäksi kanootteja. Häneltä saa myös tarvittavat kuljetuspalvelut. Lisätietoja osoitteessa www.jokivartiset.com/yritykset/talari.php (lisätty 9.9.2006)